Kaikki ääripäät ovat yleensä huonosta. Anorektikko - ylilihavuus, ”kuivan kesän orava” - doupattu lihaskimppu. Parhaiten menee kenties heillä kuuluisan keskitien kulkijoilla, jotka osaavat nauttia elämästä, kuluttavat kalorinsa kuin huomaamatta, koska liikunta on osa elämää. Voivat näin ollen jo mieleltäänkin paremmin, jaksavat tehdä asioita ja huolehtia velvollisuuksistaan sekä läheisistään. Ei tarvitse olla lihaksikas tai langanlaiha, pääasia on, että voi hyvin, ja on tyytyväinen kehoonsa, itseensä. Jos elämä on yhtä vartalon palvontaa, se ei pitkälle kanna, koska kaikille koittaa se hetki, jota kutsutaan vanhenemiseksi. Jos ei siihen mennessä ole pystynyt hankkimaan henkistä pääomaa, vaan pelimerkit on laitettu kehon varaan, voi loppuelämä olla yhtä ryppyistä kuin väkisinkin rapistuva kroppa.
Todistettua on, että oikeanlainen ruokavalio ja juomavalio lisää kehon, ja sitä kautta mielen hyvinvointia, mutta tärkeintä lienee, että ihminen ei riko itseään noudattamalla liian tiukkaa ohjeistuista, mutta ei myöskään törvellä itseään huonoon kuntoon vetämällä överit nautinnon hankkimiseen, oli se sitten ruoka, juoma, liikunta, tämä tai tuo. Mikä on kenenkin hyvinvoinnin oma henkilökohtainen rajapyykki, se pitää jokaisen itse tajuta. Ja jos ei tajua, hankkia ajoissa apua elämänmuutokseen.

Aamu-tv:ssä (16.12.) keskusteltiin, että nykyaikana pitäisi olla personal trainerien lisäksi mind trainereita. Kyllä.

Länsimaissa voidaan yleisesti ottaen niin hyvin kuin kuvitella saattaa. Keskiverokansalainen, jolla on katto pään päällä,. työpaikka, ruokaa ja kaikenmaailman härpäkkeitä ja viihdykkeitä, ei ole tyytyväinen. Ihmisillä on tapana kehittää ongelmia. Jotkut luovat niitä tyhjästä. Kaikki on ulkoisesti hyvin, mutta mieli ei kuitenkaan ole tyytyväinen, vaan jotain tuntuu aina olevan pielessä tai puuttuvan. Kun edellinen niin kutsuttu ongelma on ratkottu, löytyy seuraava. Nämä ihmiset tuskin muistavat, että joillakin on ihan oikeita ongelmia: rahaongelmia, alkoholiongelmia, kurjuutta, köyhyyttä, väkivaltaa.

Tämän mind trainerin yleinen neuvo on: Valoisat ajatukset luo valoa, pimeät pimeyttä. Jos elämässäsi on tällä hetkellä vain pieni valon pisara, keskity siihen, ota siitä se voima. Tee parhaasi suurentaaksesi sitä valoa, luoden sen ympärille lisää valoisia ajatuksia. Usko ja luota, että se kasvaa. Älä lannistu, mieti hyviä asioita. Ja huomaat, valo kasvaa.

"Vierivä kivi ei sammaloidu". Liikunta auttaa voimaan hyvin. Kävely raittiissa ulkoilmassa virkistää, ystävän kanssa tekee autuaaksi. Juoksu saa elimistön hyvänolon hormonit liikkeelle, toimii parhaimmillaan stressin poistajana ja auttaa pitämään kehon elinvoimaisena.

Olen jättänyt lenkkipolulle hartiajumin, vatsakivun, vitutuksen ja stressaavan päivän. Kiitos juoksun, olen selvinnyt ahdistuksesta, tuskasta, erosta ja saanut tilalle lisää virtaa, voimaa, ketteryyttä, notkeutta, kirkkaamman ajatuksen, pidemmän pinnan, paremman henkisen kantin, kiinteämmän vartalon, hehkuvammat kasvot, enemmän hymyä, rennomman olon, pitemmät hermot, paremmat yöunet.

Äärimmillään olotila on ollut euforia, hurmos, flow, lento, palo, himo, voittajaolo, rock!, raukeus, jälkiekstaasi, heaven, better than s... sauna. :D

Just do it. Liiku miten liikut, kunhan liikut.

Tänä aamuna töihin mennessä katselin lähijunassa ihmismassaa, suomalaista ihmismassaa, kaikki hiljaa paikallaan, yksi nukkuu, toinen lukee lehteä, suurin osa näprää kännykkäänsä. Käpylä. Katselin heitä yksi toisensa jälkeen, kuuntelin sitä hiljaisuutta. Mieleeni pälkähti ajatusleikki, mikä olisikaan reaktio, jos nyt ja tässä, alkaisin laulaa kovaan ääneen "I'm so excited" ja lipua käytävää pitkin tanssien, tolppien ympäri pyörähtäen, hymyillen ja nauraen.

Naurattaisiko kanssamatkustajia? Vai vaihtaisivatko he paikkaa? Mulkoilisivat? Säälisivät? Tainnuttaisivat lattialle?

Pohdin asiaa hetken. En löytänyt vastausta. Koska naurusta ja ilosta ei olisi varmuutta, pidin turpani kiinni. Pasila. Kiitos ja hei. Mukavaa päivää kaikille.

Jokainen ihminen on yksilö, omine hyvine ja huonoine puolineen, kuka ikinä niitä määritteleekään. Tässä maailmassa ei ole toista samanlaista, ei edes identtiset kaksoset ole samanlaisia, vaikka ovatkin samannäköisiä, vaan heitäkin muokkaa elämä. Jos ja kun, yksilö jonain päivänä sisäistää sen, että jokainen ihminen on omanlaisensa ja omaa oman historiansa, kirjavan, erilaisen kuin sinä, ja ymmärtää sen, ollaan pitkällä ihmiselämän ytimessä. Ymmärryksessä ja suvaitsevuudessa.