Kaikki me tavallaan rikkinäisiä.

Elämää nähneinä, kokeneina.

Ratkaisevaa lienee, miten kokemaansa suhtautuu.

Poimiiko ilot, vai surut.

Ottaako karikot elämään kuuluvina,

vai jääkö rypemään.

 

Osaako elää tässä päivässä,

menneen ja tulevan sijaan.

Ottaako nautinnosta irti,

kun mahdollisuuden saa.

Elääkö elämäänsä,

yhtä ja ainoata.

 

Omassa mielessä kaikki.

Viettääkö aikansa täällä,

pilke silmäkulmassa,

vai ikuiset rypyt mielessä,

päästämättä irti,

pääsemättä eteenpäin.

 

Viisaus ihmisessä on

jättää menneet taakse,

ottaen kuitenkin opiksi niistä,

katsoen tulevaisuuteen,

avoimin mielin.

Nauraa ja iloita, paljon

itkeä ja surra, hetkittäin

ei kuitenkaan loputtomiin.

 

Mitä kaikkea elämä voi vielä

tuoda tullessaan

niin kauan kuin meillä on aikaa.

Jos löydät sen tarjoamat mahdollisuudet,

katsot ympärillesi,

ja teet asioita, joista nautit,

jonain päivänä huomaat,

mielesi on vapaa.

Ja maailma auki.