Tänä aamuna töihin mennessä katselin lähijunassa ihmismassaa, suomalaista ihmismassaa, kaikki hiljaa paikallaan, yksi nukkuu, toinen lukee lehteä, suurin osa näprää kännykkäänsä. Käpylä. Katselin heitä yksi toisensa jälkeen, kuuntelin sitä hiljaisuutta. Mieleeni pälkähti ajatusleikki, mikä olisikaan reaktio, jos nyt ja tässä, alkaisin laulaa kovaan ääneen "I'm so excited" ja lipua käytävää pitkin tanssien, tolppien ympäri pyörähtäen, hymyillen ja nauraen.

Naurattaisiko kanssamatkustajia? Vai vaihtaisivatko he paikkaa? Mulkoilisivat? Säälisivät? Tainnuttaisivat lattialle?

Pohdin asiaa hetken. En löytänyt vastausta. Koska naurusta ja ilosta ei olisi varmuutta, pidin turpani kiinni. Pasila. Kiitos ja hei. Mukavaa päivää kaikille.