Kuka nykyään enää soittelee? Ennen roikuttiin lankapuhelimessa niin, että valmiiksi kihara johto oli vieläkin kiharampi ja etusormi joskus jopa hirttosilmukassa. Nykyään on älypuhelimet, joilla ihmiset ei enää juurikaan soittele toisilleen kysyäkseen kuulumisia. Sitä vaan feissataan, instagrammataan, twitteröidään, votsappaillaan, juutuubaillaan.. Laitetaan lyhyttä mese-viestiä hymiöiden kyydittämänä. Ja tehdään samalla kolmeakymmentäseitsemää muutakin asiaa. Siinäpä ollaan asian ytimessä. Keskittymishäiriöisiä ihmispoloisia.

Postikortit, puhumattakaan kirjeistä kuoli lähes sukupuuttoon jo ennen puheluita. Ei siitä vielä ole niin kauaa. Edelleen silloin tällöin postilaatikkoon kolahtanut satunnainen kortti tuo hymyn kasvoille ja tunteen, että vaivaa on nähty, hankittu kortti, postimerkki ja kiikutettu läpyskä postiin. Jes. Mese-viesti harvoin tuo samaa tunnetta.

Nykypäivänä se puhelukin on niin harvinainen, että joka kerta sellaisen saatuaan, jää ihan täpinäfiilis. Kuulin ystäväni äänen! Juteltiin niitä ja näitä, eikä mikään jääny rivien väliin, kuten chatissa tai tekstarissa.

Kohtaamisissa ollaankin sitten jo aivan eri leveleillä. Jos se luuri on siksi aikaa jätetty sivuun. Jotkut addiktit eivät tätäkään tee, kun reaaliaikainen tilannetiedotus ja peukutusten laskeminen facessa pitää olla jatkuvasti päällä.

Kun ihmisen näkee, pääsee aivan eri tavalla perille asiasta mielenliikkeineen ja ilmeineen. Ja saa vaihdettua ajatuksia enemmän kuin viikon mesettelyssä. Puhelussa ollaan lähellä samaa tilannetta, toki ilman niitä ilmeitä.

Jospa vain ihmiset uskaltaisivat taas soittaa. Harvoin sillä "häiritsee" toisen elämää. Jos on tiukka paikka, puhelimeen ei vastata, mutta asiaan kyllä yleensä palataan. Lyhytkin keskustelu on parempi kuin asioiden arvailu facen pintaraapaisuista tai teksiviestimien riveiltä. Opitaan taas puhumaan ja kuuntelemaan. Välittämään kahden ihmisen välisistä ajatuksenvaihdoista sen sijaan, että päivitellään elämää sadoille niin kutsutuille frendeille, joista suurinta osaa paskaakaan kiinnostaa juuri sinun elämäsi.

Ajatuksesi kiinnostaa eniten heitä, joiden kanssa tavataan ja puhutaan.

Ja lopuksi vielä halataan. Sitä tunnetta ei somen kautta tavoita.