Peloln lietsomisella voidaan hallita pahimmillaan koko ihmiskunnan elämää ja hyvinvointia. Yksilötasolla tämä tarkoittaa henkilökohtaisia pelon kokemuksia siitä, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu tai mitä voi tapahtua. Pelkäämällä asioita ihminen luo itselleen stressiä. Suunnatonta huolta siitä, mitä ikävää voikaan tapahtua. Ja sitä kautta pahimmillaan huonovointisuutta kehossa, mielessä ja omassa käytöksessä. Voiko niin elää? Ei tietenkään. Hyvä kysymys on, miten voisimme olla pelkäämättä asioita? Varsinkaan niitä, mitä ei ole edes tapahtunut. Maailmanlaajuisesti, maakohtaisesti, läheisille, itselle.

Pelkoa on vaikea välttää. Aina on vähintään pieni pelko olemassa. Sitä kai kutsutaan myös realismiksi. Onneksi vastakohdaksi on luotu myös ihmisen elämän survival paketti, jota kutsutaan nimellä luottamus. Täällä ei voi elää päivääkään, jos ei luota mihinkään, kehenkään.